Vastine 8.4.2022 Tekniikka&Talous -lehden pääkirjoitukseen ”Digikompassi näyttää oikean suunnan”
Aivan kuten pääkirjoituksessa todetaan, digikompassin tavoitteet ovat hyviä ja kannatettavia. Osaamisvaje, pk-yritysten alhainen digitalisaatioaste ja useimpien julkisten digitaalisten palvelujen huono käytettävyys pitävät paikkansa.
Sen sijaan pääkirjoituksen johtopäätös siitä, että digi-infran kuluttajaliittymä meillä toimisi, ei pidä kaikilta osin paikkaansa. Suomessa tietoliikenneyhteyksien perusta eli valokuituverkot eivät kata vielä läheskään koko maata ja monin paikoin varsinkin maaseudulla mobiilidataan perustuvat yhteydet ovat toistaiseksi ainoa vaihtoehto. Mobiilidatassa nimellisnopeudet eivät toteudu juuri koskaan ja ongelmana on nopeuden ja viiveen vaihtelu. Nämä johtuvat samanaikaisten käyttäjien määrästä, käytettävissä olevasta taajuusalueesta, etäisyydestä tukiasemaan, maaston tai rakenteiden vaimentavasta vaikutuksesta ja sääolosuhteista. Paljon rummutettu 5G parantaa tilannetta taajamissa, missä lisääntyvä taajuuskapasiteetti parantaa verkkojen suorituskykyä. Sen sijaan haja-asutusalueilla 5G ei juurikaan paranna tilannetta, koska varsinaiset 5G taajuudet toimivat korkeilla, lyhyen kantaman taajuuksilla. Kuluttajat ovat niin tottuneita pätkiviin yhteyksiin, että niistä ei juurikaan viitsitä valittaa.
Valokuituverkon saatavuus vuoden 2020 lopussa oli Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin tilaston mukaan 40 prosentilla Suomen kotitalouksista. Vastaavasti Euroopan komission (Digital Scoreboard tutkimus) mukaan maaseudun huippunopeiden verkkojen peitto oli vuonna 2021 9,38 % kotitalouksista. Suomi on siis valokuituliittymien saatavuudessa Euroopan takapajula.
Kun otetaan huomioon, että dataliikenne kaksinkertaistuu kahden vuoden välein, eikä mobiiliverkkojen kapasiteetti tule haja-asutusalueella kasvamaan enää merkittävästi, tulee tilanne huononemaan entisestään. Markkinaehtoinen rakentaminen ei ole kannattavaa harvaan asutuilla alueilla, joten nyt tarvitaan lisää julkista tukea maaseudun valokuiturakentamisen edistämiseen. Lisäksi nykyiseen kiinteän verkon laajakaistatukilakiin liittyvät valtioneuvoston asetuksen kuntaosuudet ovat useimmile kunnille aivan liian korkeat. Nykyisessä asetuksessa yli 200 kunnassa kuntaosuus tukikelpoisista kustannuksista on 33 % ja 60 kunnassa kuntaosuus on 22 %. Vuoden 2023 alusta käynnistyvien hyvinvointialueiden merkityksestä kuntataloudelle ei ole vielä selkeää kuvaa, mutta kuntien verotuloista katoaa noin puolet. Ilman luotettavaa laajakaistaverkkoa terveyden- ja hyvinvoitipalveluiden digitalisaation eteneminen hidastuu, eikä soteuudistuksen tavoitteita saavuteta. Todennäköisesti käytettävissä olevaa lähes 50 miljoonan euron EU:n elpymispakettiin liittyvää laajakaistarahoitusta ei ehditä hyödyntää määräaikaan mennessä, vaan rahat palautuvat takaisin EU:lle. Tähän tarvitaan muutos pikaisesti.
Ja valokuituhan on maailman nopein tietoliikenneyhteys!
Pauli Pullinen
Suomen Seutuverkot ry
Hallituksen puheenjohtaja