Julkaistu 18.11.2025
Kun Suomessa puhutaan digitalisaatiosta, puhutaan usein suurista linjoista. Puhutaan tekoälystä, etätyöstä, uudesta kasvusta, siitä kuinka koko maa pidetään mukana. Samaan aikaan kulisseissa valmistellaan päätöstä, joka voi pysäyttää maaseudun tietoliikennekehityksen kuin seinään.
Traficom valmistelee parhaillaan uutta määräystä , joka kieltäisi kaapelien – siis myös valokuidun – sijoittamisen siihen paikkaan, johon ne Suomessa on käytännössä aina rakennettu: tien ja ojan väliin. Paikkaan, jossa koneet mahtuvat työskentelemään, jossa maaperä on ennakoitavissa, ja jossa rakentaminen on taloudellisesti ylipäätään mahdollista.
Jos määräys hyväksytään, 90 prosenttia Suomen valokuitureiteistä katoaa kertaheitolla käytöstä. Se on päätös, joka kuulostaa pieneltä, mutta jonka vaikutukset ulottuvat jokaiseen kylään, yritykseen ja kotitalouteen.
Maaseudulle määräys on käytännössä kielto rakentaa
Kun kaapeli siirretään ojan taakse, alkaa mahdoton yhtälö.
Ensinnäkin maata ei siellä ole tasattu rakentamiseen – eikä sinne edes saa mennä, koska työskentely tiealueelta käsin kielletään kokonaan. Toiseksi luvitus muuttuu hallinnollisesti painajaiseksi: 10 kilometrin matkalle osuu 120–180 kiinteistörajaa, joista jokaiselta on hankittava lupa. Kolmanneksi kustannukset nousevat moninkertaisiksi. Tiealueella rakentaminen maksaa noin 7–10 euroa metriltä. Ojan takana sama matka maksaa 20–40 euroa, ja päälle tulevat vielä raivaus, korvaukset ja muut velvoitteet.
Valmistelussa näkyy erikoinen vinouma – kenen etua tässä ajetaan?
On myös kysyttävä, miten näin merkittävä määräys ylipäätään pääsi valmisteluun tällaisella sisällöllä. Lausuntokierroksella on tuotu laajasti ja yksiselitteisesti esiin, että määräys pysäyttää valokuiturakentamisen, vaarantaa maaseudun digiyhteydet ja mitätöi aiemmat julkiset investoinnit. Silti nämä huomiot eivät ole näkyneet luonnoksessa juuri mitenkään.
Valmistelussa korostuvat sen sijaan ELY-keskusten ja erityisesti niiden alihankkijoiden näkökulmat – toimijoiden, joille tiealueen sulkeminen kaapelirakentamiselta on taloudellisesti edullista. Kun tämä yhdistetään siihen, että yhteiskunnalliset vaikutukset on jätetty arvioimatta, syntyy huolestuttava kuva: määräystä ollaan viemässä läpi tavalla, joka palvelee tiettyä etupiiriä paljon enemmän kuin Suomen kokonaisetua.
Kyse ei ole välttämättä korruptiosta juridisessa mielessä, mutta valmistelussa on piirteitä, jotka monen silmissä näyttävät siltä – ja seuraukset ovat yhtä lailla tuhoisat.
Viranomaisperustelut eivät kestä päivävaloa
Traficomin mukaan määräys muka “edistää digitalisaatiota ja viestintäverkkojen vahvistamista”. Mutta jos sääntö johtaa siihen, ettei verkkoja voida enää rakentaa, perustelu on yhtä järkevä kuin väittää, että puukon kieltäminen edistää suomalaista ruokakulttuuria.
Toimiala on tästä yksimielinen: määräys ei edistä mitään. Se pysäyttää rakentamisen lähes kokonaan.
Seuraukset ovat kohtalokkaita – ja pysyviä
Maaseudulla valokuitu ei ole luksusta. Se on edellytys etätyölle, yritystoiminnalle, maatilojen automaatiolle, etälääkäripalveluille ja lasten koulunkäynnille. Langattomat verkot eivät yksin riitä – eivät kapasiteetin, eivät kattavuuden eivätkä toimintavarmuuden osalta.
Kun tiealueet suljetaan, myös valtavat julkiset investoinnit menettävät arvonsa. Aiemmin rakennetut runkoverkot jäävät irrallisiksi: niihin ei voi enää liittää uusia käyttäjiä, koska jatkolinjat eivät pääse etenemään.
Päätös voidaan vielä pysäyttää – jos halutaan
Yksinkertaisin ratkaisu on palauttaa määräys valmisteluun ja arvioida sen vaikutukset avoimesti. Tiealueen käyttö voidaan sallia selkein turvallisuusvaatimuksin, kuten on tehty aina ennenkin. Lisäksi ELY-keskusten, Traficomin ja rakentajien yhteinen malliohje loisi pysyvät ja turvalliset käytännöt koko maahan.
Valokuitu on edelleen ainoa teknologia, joka vastaa nykyisiin ja tuleviin tietoliikennetarpeisiin. Jos Suomi haluaa jatkossakin olla digitaalinen maa, ei rakentamista kannata vaikeuttaa – varsinkaan maaseudulla, jossa vahvat yhteydet ovat elämän ja kuoleman kysymys.
Lopuksi: tämä ei ole tekninen yksityiskohta, vaan arvovalinta
Päätämmekö, että koko Suomi pysyy mukana, vai annammeko maaseudun jäädä pimeäksi alueeksi kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti?
Digitalisaatiota ei rakenneta juhlapuheilla, vaan kaivinkoneiden ja kaapelikelan voimalla. Siksi tiealue ei ole valokuiturakentamisen ongelma. Uusi määräys on.
Heräsikö kysyttävää? Vastauksia antavat Suomen Seutuverkkojen varapuheenjohtaja Eetu Pekola (eetu.pekola@pyhanet.fi) ja puheenjohtaja Jari Käyhty (jari.kayhty@saimaankuitu.fi)
Lue kannanotto virallisemmasta dokumentista