Suomen Seutuverkkojen mielipidekirjoitus Helsingin Sanomiin 15.4.2024
Ajatus siitä, että maanrakennusta varten tarvittavat tiedot olisivat helposti, kohtuukustannuksin kaikkien niitä tarvitsevien saatavilla on hyvä. Nyt suunniteltu sijaintitietopalvelun malli herättää enemmän hämmennystä kuin luottamusta.
Joten aiheellisena pelkona ja todellisena uhkakuvana näen valitettavasti koko Suomeen rakennetun infran tietojen mahdollinen siirtymisen ei-toivottujen tahojen haltuun. Järjestelmää voivat käyttää useat tahot maksutta, ja järjestelmään kirjautuakseen pitää olla ainoastaan Suomi.fi-valtuudet, eli yritys, yhdistys tai jokin muu, jolle on haettu ko. tunnukset. Ei liene kovin vaikeaa valtiolliselle tai muulle taholle järjestellä tarvittavaa määrä tunnuksia, jotta voi tehdä riittävän määrän eri alueilta olevia kyselyitä. Kun omilla koneilla palvelun antamia tuloksia sopivasti yhdistelee, saa mukavan koko valtakuntaa koskevan karttakuvan Suomen huoltovarmuuskriittisestä infrasta. Oman huolestuttavan lisänsä antaa tiedot erityyppisistä rakennuksista kartalla, esimerkiksi puolustusvoimien hallinnassa olevat rakennukset, valtiolliset hallintorakennukset tai vaikkapa sairaalat.
Ongelma ei varmaankaan ole itse järjestelmän tietoturvassa tai siihen kirjautumisessa. Ongelma on käyttäjät, ei itse järjestelmä. Ratkaisuna käyttäjien todentamiseen on ehdotettu esimerkiksi Suojelupoliisilta henkilöturvallisuusselvitystä. Ratkaisu ei tule toimimaan käytännössä, sillä, jos kyläverkkoa rakentavassa osuuskunnassa on 120 jäsentä, tarkistetaanko kaikkien tausta? Montako viikkoa/kuukautta menee, jos pyyntöjä on kiireisen rakentamisen aikaan vaikka 400 kpl/kk * 120 henkeä, kaapelinäyttötarve kun yleensä on samalle viikolle. Tarkistettaanko vain hallituksen jäsenet, mikään valtiollinen taho ei varmaankaan nimeä epäilyttäviä henkilöitä ainakaan hallitukseen, saati edes jäseniksi. Entä jos kartta-aineistoa pyytää alalla 15 vuotta toiminut urakoitsija, onko mitenkään saatavissa varmaan tietoa, ettei ko. urakoitsija ole juuri saanut huomattavan hyvää urakkaa valtiollisen toimijan taholta ja ikään kuin vastapalveluksena jotain aineistoa siirtyy?
Suomen Seutuverkkojen kevätseminaarissa 14.3. – 15.3.2024 pohdimme jäsenistön kesken työryhmissä tilannetta. Seuraavat asiat nousivat esiin: Uhkakuvina koko infratiedon ”valuminen” ulkopuolisten käsiin, miten korvausvelvollisuudet hoidetaan, kuka vastaa tiedon oikeellisuudesta, mitä maksaa verkkoyhtiölle karttatietojen päivitys ja ylläpito, huoli etenkin pienten toimijoiden osalta? Etuna todettiin toki tietojen helpompi saaminen keskitetysti ja määrämuotoisena yhdestä paikasta.
Ennen kuin koko Suomea koskeva kriittinen infra on kopioituna ”muille maille vierahille” ehdottaisinkin nyt pilliin puhaltamista ja aikalisän ottamista. Kuka puhaltaa pilliin; Presidentti, Puolustusvoimat vai Sisäasianministeriö? Voisiko katsoa vaikkapa Ruotsiin, miten asia on siellä hoidettu?
Ratkaisuehdotus: Pidetään meidän omat sähkö-, valokuitu- ja muut verkkomme jokaisen toimijan omissa käsissä ja tarkka sijainti vain paikallistietämyksessä. Eli jos verkkotietopisteestä luovutettaisiinkin vai alueen infran omistajien tietoja ja ohjattaisi kysymään heiltä. Paikallinen verkkoyhtiö pystyisi paremmin suodattamaan, mitä tietoa ja miten ko. kohteesta on aiheellista luovuttaa; laitetaanko kysyjälle pdf-kuvat, käydäänkö fyysisesti näyttämässä vai miten? Usein tiedetään jo, kuka tai mikä taho on kysymässä, yleensä nämä paikallisesti jotain rakentavat kuitenkin jo jotenkin tiedetään tai ovat muuten tuttuja.
Suomen Seutuverkot ry, psta
Jarmo Ruohola
puheenjohtaja